Tervehdys

Halusin vain tulla toivottamaan vielä hyvät joulut kaikille, jotka täällä vierailevat ja ehkä tätä blogia seuraavatkin. Nyt on niin, että olen ollut kesästä asti ja sen jälkeen koko syksyn sen verran sairas, että loputkin voimavarat ovat huvenneet olemattomiin. Sanalla (tai parilla) sanoen - olen todella väsynyt. Kaikenlainen mineilykin on jäänyt siten taka-alalle. Olen yrittänyt pääasiassa jaksaa tätä koulun ja työn yhdistelmää ja siinä sitä tekemistä on ollutkin. En osaa sanoa, koska palailen näiden mukavampien asioiden pariin, toivottavasti pian.

(raapustelin tänne joulukortin, ja kun skanneri teki tenän, niin värit + laatu on nyt sitä mitä digikameralla saa... )


Saatiin meillekin sitten valkoinen joulu, aika harvinaista täällä länsi-rannikolla. Kai sen jo nyt uskaltaa sanoa ääneen, ettei heti sula pois. :)

Ei mitään viherpeukaloita

Tällä pihalla ei perhoset lentele ja ruusut kuki. Vaikka on yhä edelleen keskeneräistä, edistys entiseen on huomattava. Tein vielä yhden puun lisukkeeksi, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että tuonne ei enää yhtäkään risukkoa mahdu. Ainakaan mitään korkeaa. Joitakin puskia, heinikkoa ja köynnöksiä ajattelin lisätä pihan vasemmalle puoliskolle, koska olen sitä mieltä että tuollaisen kuolleen puutarhan tulee olla runsas. Enemmän on enemmän-periaatteella.

Vasemmalla on tuo puuversio nro.3. En osaa sanoa mikä näistä olisi nyt sitten se onnistunein, sillä kaikki ovat jollain lailla yhtä hyviä, kun rungot on väritetty ja detaljit lisätty. Ehkä rungon kuvioinnit onnistuivat parhaiten kuitenkin tässä viimeisessä.


Kasasin kollaasin joistakin yksityiskohdista:


Vaikkei kukaan kysynytkään, niin kerron silti:
Tein puut käyttäen runkona rautalankaa, jonka taas päällystin kukkateipillä. Ns. "luurangon" ympärille kasasin lopulliset muodot DAS-massalla ja pikasiloitteella (onko olemassa mitään, mihin sitä ei voi käyttää?). Rungon pinnan muotoilin muovailutikulla näyttämään enemmän oikealta puulta. Joissakin kohdissa kyllä lievä massaisuus näkyy. Käytin maalauksessa extrana hieman ohennettua hopea-askartelumaalia luomaan jokseenkin aavemaista lookkia. Luonnossa näyttää aika lailla kivalta. :)


Ensi viikonlopusta ja ensi viikosta on tulossa kyllä niin kiireinen, että luultavasti seuraavaa blogimerkintää joutuu taas odottamaan...

Puunrakennusta

Yleensä en halua näyttää mitään keskeneräistä, mutta teen tällä kertaa poikkeuksen. Ajattelin, että tässä pihan tekemisessä menee vielä niin kauan aikaa, että tuleva postaus kestäisi taas ikuisuuden tullakseen. Yritän muutenkin nyt päivitellä tätä useammin kuin kerran tai kaksi kuukaudessa. ;)

Kuvanlaatu on taas mitä on. Päivänvaloa ei vaan riitä, ja vaikka suoraan kotiin päästyäni kiiruhdin parvekkeelle kuvailemaan niissä valonrippeissä mitä neljän aikaan oli, ei se auttanut. Tässä mielessä tämä vuodenaika on yksi tylsimmistä, vaikka pidän muuten enemmän sen synkkyydestä kuin kesäauringosta.

Olen siis väsäillyt puita. Tai no tässä tapauksessa se on aika harhaanjohtavaa sanoa "puita", sillä niitä on vasta kaksi. En tiedä helppoa ja nopeaa oikotietä onneen tässä tapauksessa ja näin ollen näidenkin häkkyröiden tekoon on uponnut aikaa tovi jos toinenkin. Voisin kuitenkin sanoa, että olen aika lähellä läpimurtoa. Kolmannen puun kohdalla olisin jo viisaampi. Harmi vain, että materiaali loppui kesken ja aikaiseksi saisi nyt enää vain kitukasvuisen koivun ja tavoitteenihan ovat paljon paljon korkeammalla.

(Suosittelen jälleen kerran klikkaamaan kuvia suuremmiksi)

Tässä yllä on se ensimmäinen puukokeilu. Tarkoituksella siinä ei ole lehtiä. Ei sen puoleen että sellaisia siihen osaisinkaan lisätä... mutta jotenkin minulla on sellainen visio, ettei kukkivat omenapuut oikein sovi Kalmankujan pihaan.

Tässä on taas se toinen versio. Huomattavasti tyytyväisempi olen tähän. Siinä on osana jopa ihan oikea oksa. Oksia voisi olla toki enemmänkin, ehkä sitten siinä seuraavassa olen kärsivällisempi.

Väliaikakatsaus itse pihalle. Jatkopalan maaosuudelle olen oikeastaan vasta liimannut, muuten se on niillä sijoillaan mihin se viime kevään innostuksen jälkeen jäi. Se aitaus pitäisi vielä joskus tässä pykäistä pystyyn. Olisi se vaan eri hienoa saada tämä osuus vihdoin valmiiksi, tämä kun on juuri se asia jota eniten tässä talossa tulee katseltua ja jonka aina ensin näkee.

Ma luulen että kaikki taisi olla tällä erää tässä. :)


edit. kokeilin uutta tekstieditoria ja ehkä kymmennellä julkaisukerralla teksti näytti siltä kuin pitää, helppoa ja kätevää!?

Jotain ihan muuta

Viime postauksessa kirjoittelin seuraavaksi ryhtyväni Kalmankujan puutarhahommiin. Sainkin sen jo aloitettua, mutta kaikki on vielä niin kesken että jätän sen aiheen käsiteltäväksi tulevissa blogimerkinnöissä. Askartelin aika hauskan puunrangan, mutta ei siitä vielä enempää.

Vaikka tämä viikko on ollut erityisen kiireinen opiskelun puolesta, olen joka ilta nipistänyt ajasta sen verran että sain jopa valmiiksi asti yhden kokeilun. Tuumin, että tuo Kalmankujan olohuone on kovin ahdas ja sen nykyinen takka vie liikaa tilaa. Sinne sopisi siis paremmin kulmassa tönöttävä takka. Mietin takan mallia jonkin verran, sillä en halunnut tehdä siitä ihan tylsää ja tavallista. Lopulta ajauduin uhkarohkeaan kokeiluun tehdä kaarevia muotoja materiaaleinani tyhjä kissanruokapakkaus, liimaa ja pikasiloitetta.
Alla olevassa kuvasarjassa näkyykin miten kävi...


Napsin jopa pari vaihekuvaa ja tässä on takan muurauksen pinta ennen maalausta. Yläosan muoto ei ehkä välity tarpeeksi hyvin näissä kuvissa ja en voi kyllin korostaa sitä, miten hankala tuota oli tehdä. Noiden tiilien/kivien raaputtelu oli sitä vastoin se hauskin ja helpoin homma, vaikkakin aikaa vievää. Käytin työvälineenä hammastikkuja ja niitä kuluikin aika monta kun menivät helposti poikki. :)

Ja tällainen se sitten olis noinniinkun valmiina.


Tuonne sisälle olisi hieno saada jokin tuliefekti, mutta en oikein vilkkuvasta tekotuikkukynttilästä tässä kohtaa diggaile ja ne hienot sähkövalaisimet sitten taas maksaa vähän enemmän, joten toistaiseksi ollaan ilman valkeaa.

Tässä ylläolevassa kuvassa näkyy ehkä parhaiten se idea. Otin näitä kuvia yöllä keinovalossa onnettomalla taskukamerallani ja siitä johtuen hämärän olohuoneen kuvista ei tullut yhtään esittelykelpoista otosta. Avoimessa yläkerrassa kuvaus onnistui vähän paremmin. Pitää odotella parempaa kameraa ja valoisempia kuvaushetkiä, että saan takan kuvattua oikealla paikallaan.


Tänään on luvassa vielä loppukevennys, kaikkien aikojen postaus etten sanoisi:

Krizze muisti tätä kiireistä bloggaajaa tunnustuksella ja siitä suuri kiitos. :) Tunnustus saa tuntemaan siltä, että on ikäänkuin olemassa tässä valtaisassa blogiviidakossa. :D

Eikä siinä vielä kaikki.

Saatuaan tämän palkinnon täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

1. Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen.

Kiitos kiitos

2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.

Kyllä se tuonne sivupalkkiin pian ilmestyy, kunhan kerkiän laittaa...

3. Laita linkki, keneltä sait tunnustuksen.

Eli Krizzeltä

4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.

- Stressaan helposti aivan mitättömistäkin asioista ja menetän usein siksi yöuneni
- Huolehdin paremmin kissojeni hyvinvoinnista, kuin omastani
- Keräilen taulujen kehyksiä, vaikkei niihin olisi mitään laittaakaan
- Olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti 11-vuotiaasta (13 vuotta siis). Minulla on laatikollinen täyteen kirjoitettuja kirjoja ja joka kerta niitä lukiessani olen heittämässä ne kaikki pois, mutta joka kerta kuitenkin jätän sen tekemättä.
- En ole oikeastaan koskaan kipeä, mutta kärsin migreenistä senkin edestä
- Haaveilen omasta talosta lähes päivittäin
- Töissä olen pakkomielteisen tarkka hygieniasta ja järjestyksestä, mutta oma kotini on lähes aina kaaoksen vallassa (jakautunut persoona? :D )

5. Anna tunnustus seitsemälle.

Ei pysty, tämä on jo ollut niissä joita seuraan...

6. Linkitä nämä blogissasi.
-

7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.
-

Jeps, palailen askartelujen kimppuun ja aion valvoa ainakin puoli kahteen, mutta mitä väliä, huomenna on vapaata. :)