3. maaliskuuta 2010

Tämä talvi on tuntunut paljon pidemmältä kuin normaalisti, ja on vaikea edes muistaa miltä maailma näyttää ilman lunta. Kevät ja kesä näyttää olevan niin kaukana tuolla jossain. Voi huokaus vaan. Vähäisiksi ovat jääneet askartelut, vaikka kovasti tekisikin mieli toteuttaa mielessä pyöriviä suunnitelmia. Noin 90% ajasta päätä särkee niin lujaa että kallo halkeaa. Ei voi tehdä muuta kuin ihan välttämättömimmän. Juuri nyt aika hyvä olo, joten uskallan vähän aikaa naputella tänne blogiinikin. :)

Ritarisalista ojennettiin tällainen tunnustus, ja olen siitä oikein iloinen.


Tämän aurinkoisen terveisen voisin laittaa eteenpäin Lupescun monenkirjavalle perheelle, joka ehdottomasti ansaitsee tunnustusta erilaisuudellaan ja kuuluu ykköspaikkoihini kun blogikierrokselle lähdetään. :)