Kalmankuja

Vaihtelu virkistää sano kissa kun mummolla pöytää pyyhki. Yksi ilta sain sykäyksen jatkaa taas tätä diner-projektia. Päädyin myös korjaamaan aiempia ratkaisujani - muutin kalusteiden paikkoja ja nikkaroin takaseinän ikkunalla.  Kun suuret linjat oli jotenkuten saatu selviksi, ryhdyin napsimaan kaakeleita. Oikeastaan muuta pelkoa minulla ei nyt ole kuin että alkaako näitä ruutuja olla jo vähän liikaa? Onko värivalintakaan oikea? Tunnelmasta olisi tullut ihan erilainen jos seinät olisivat punavalkoruudulliset. Oli näissä kuitenkin niin paljon vaivaa, että en henno uusiksikaan enää tehdä. Välillä ärsytän itseäni tällä jatkuvalla jahkailulla. En saisi ikinä valmista, jos odottaisin aina siihen asti olen varma päätöksestäni.

Huuva on tekeillä tuohon työtason vasempaan päähän. Tänä aamuna sain sen kasattua kokoon, mutta huuvan pintaa pitää vielä tasoittaa ja lopuksi maalata. Minäkin odotan jännityksellä millainen siitä tulee.

Tilat saisivat olla hitusen isommat, koska nyt en saakaan enää haaveilemiani penkkejä mahtumaan tänne. Pöytä ja pari tuolia kahvilan toiseen päähän varmaankin mahtuu, se hieman lohduttaa. Mietin tätä kalusteiden järjestysratkaisua pitkään, ja olen loppujen lopuksi sitä mieltä että se on parempi näin. Halusin ikkunan työtason yläpuolelle ja paksuun puulevyyn en olisi saanut välineilläni porattua aukkoa.

 

Short translation.

Finally I decided to continue my Diner-project. I changed the furniture places, and cut the big pile of tiles. I also have a little suspicion in my mind, maybe there's too much black and white now... but otherwise I like it more like this.