Tähän alkuun haluan sanoa, että tämä blogi ei ole kuollut, mutta elää kuitenkin jonkinlaista talviunta, joka on kestänyt odotettua pidempään. Minien parissa askartelu ei vain oikein ole maistunut viimeisen vuoden aikana ja muut harrasteet ja elämä ovat vieneet huomion toisaalle. Niin se on ollut, että aina välillä kiinnostus mineilyyn lopahtaa vain tullakseen uudelleen takaisin. Tunnen sormissani, että nousukausi on taas tulossa, joten ehkä tämäkin portaali päivittyy pikemmin kuin uskonkaan. 

Sain jo kauan sitten tämän tunnustuksen Kartanonrouva Eliseltä, mitä kauneimmat kiitokset siitä.

Tässä myös pieni julkaisematta jäänyt kuvasarja. Tein viime kesänä tällaisia ruusuja Kalmankujan puutarhaan  ja otin vaiheista tarvikkeineen muutaman kuvan. Olen muutamaan teko-ohjeeseen netissä törmännyt, ja minusta tämä on niistä kaikkein helpoin tapa. Skräppäystarvikkeet ylipäätään ovat käteviä myös miniaskartelussa, varsinkin nuo monesti hehkuttamani leimasinmusteet... Värivalikoimakin on varsinkin verkkokaupoissa mitä mainioin.

Kukkakuvioita käytin yhteen kukintoon 6 kappaletta. Leikkasin pienen viillon jokaisen kukan keskustaa kohti, jolloin on helpompi kietoa terälehdet varren ympärille, kerros kerrokselta. Vartena käytin rautalanganpätkiä, joiden ympärille kiedoin ensin kukkateippiä. Käytin liimana tavallista paperiliimaa, joka ottaa hetken kuivuakseen, mutta toimii tässä ihan hyvin.

 Valmiin kukinnon halkaisija on noin 1 cm, joten pinseteistä on kokoamisessa apua.

Varsista tuli ehkä liian paksuja, joten rautalangan tulisi olla melko ohutta. Näitä kun jaksaa väkerrellä, niin saa halutessaan kasattua vaikka kokonaisen köynnöksen. Terälehtiä kannattaa taivutella, muotoilla ja värjätä tarpeen mukaan. Kokeilemisen arvoinen juttu, jos elämässä on liian vähän ruusuja. :)

Short translation

Firstly I wanted to say that this blog is not dead even though it has seemed like so. 

I haven't got any inspiration doing this for a while but I believe it's going to change. 

Here's also some kind of tutorial pictures for mini paper roses. You simply take 6 pieces of paper with the cutter, do some short cuts for the middle of flower and then glue them over the flower stem, a layer top of the layer. Those roses diameter is about 1 cm (or slightly less than half an inch) 

so you should use tweezers if you try to make these. 

And you new followers, please be welcome! :)

Keittiössä on nyt valmis liesikupu. Tässä kuvassa se on melkein puhkipalanut, 

mutta voin kertoa että se on maalattu hopeamaalilla ja reunoja hivenen patinoitu musteella.

Kiiltävä kromi olisi kaikkein paras "väri" tähän. mutta käy se näinkin. 

Seuraavaksi olisi tarkoitus alkaa tehdä jotakin noille seinien alaosille. Luultavasti maalaan ne tummanpunaisella, muuten tästä tulisi aika tylsän värinen kokonaisuus.  

Muutama kahvitikuista väsätty vihanneslaatikko odottaa vihanneksia. 

Olen aika huono pipertelemään miniruokia, joten nähtäväksi jää millaisia salaatteja saadaan. 

Ja lopuksi yksi bloggaamisen parhaista asioista:

Susanna muisti minua tällä tunnustuksella, kiitos siitä!

  

Tunnustus on tarkoitettu kaikille ihanille ja taitaville käsillätekijöille - olivatpa henkilöt sitten intohimoisia neulojia, nikkaroijia, leipureita, remppaajia, tuunaajia tai mitä vain.

                               Tunnustukseen kuuluu jatkaa seuraavia lauseita:

Jos voittaisin lotossa 10 miljoonaa... 

luovuttaisin siitä ensin hyvän osan eläintensuojelutyöhön, kuten paikalliselle kissa/koirakodille. Tunnen tärkeäksi auttaa niitä, jotka eivät voi millään lailla auttaa itseään. On minulla tietysti maallisempiakin haaveita, joita rahalla saisi toteutettua. Vanha talo pellon reunalta on hankintalistalla ensimmäisenä. Se kunnostettaisi vanhan mallin mukaan ja siellä olisi tilaa työhuoneelle ja verstaalle sekä kissoilleni valtaisa ulkotarha. Miljoonista huolimatta pitäytyisin todennäköisesti aika yksinkertaisessa elämässä ja nauttisin siitä ettei töissäkäynti ole välttämätöntä. En varmaan voisi olla hankkimatta myös pientä perheenlisäystä (nelijalkaista siis).   

Jos saisin päivän olla mies...

tuntisin oloni varmaan aika epämukavaksi, mutta olisi silti mielenkiintoista kokeilla.

Haluaisin osata...

olla järjestelmällisempi. En vain pysty pitämään kotia järjestyksessä ja hukkaan vähän väliä tavaroita. Naurettavinta on, että töissä olen itse siisteyden perikuva.

Hävettää tunnustaa, mutta...

keräilen animaatioita. Niin netistä kuin kaupoistakin. Pidän enemmän piirretyistä, kuin ihmisten näyttelemistä elokuvista. Se hävettää siksi, että usein animaatiot mielletään lastenohjelmiksi. Katson kyllä niitäkin... hmm.

Tänään aion vielä...

imuroida, pestä pyykkiä, tiskata ja vaihtaa kissojen hiekat. Aika booring, mutta sen jälkeen ajattelin tutustua uuteen cd-levyyn, jonka ostin tällä viikolla.  

Tämän tunnustuksen haluan antaa eteenpäin Kartanonrouva Eliselle, jonka kotiin todella kannattaa kurkistaa. :)

Huomaan saaneeni myös muutaman uuden lukijan, tervetuloa!

Tämä on hiukan normaalista poikkeava aihepiiri tässä blogissa, mutta katsotaan nyt mitä tästä tulee... Asiahan on niin, että lueskelen yhä edelleen satukirjoja ja ostelen niitä itselleni (vaikka saatan hiukan yli-ikäinen ollakin). Toisinaan tekee vähän parempia kirja-löytöjä ja tämä Hämäräkirja on juuri sellainen. (napsin joitakin kuvia kirjan sivuilta ja pahoittelen jo etukäteen kammottavaa kuvanlaatua)

Kirja on tarina pimeästä ja pimeänpelosta, mitä kaikkea pimeys saa aikaan, mutta toisaalta rivien välistä voi lukea ehkä jo kuluneenkin opetuksen siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. (No tietysti ystävyys on kultaa kallimpaa.) Teksti on minun mielestäni aika moniselitteistä ja runollista, joten en ole ihan varma onko tämä pelkästään lastenkirja.

Eniten ihastuin kuitenkin näihin kuvituksiin, sillä se on kokonaan mustavalkoinen ja upean synkkä.

Kannattaa klikata kuvia suuremmiksi. :)

On niin lämmin ettei ole millään malttanut olla sisällä, vaan olen nautiskellut lämpimästä tuulesta ja kesästä ensimmäistä kesää omalla parvekkeella. Istutin kevään aikana ehkä noin 50 auringonkukan tainta isoon puulaatikkoon (joka ei nyt näissä kuvissa näy) ja kasvu lähtikin hyvin käyntiin. Nyt siellä on jäljellä kuitenkin enää kaksi. Tämä on jo melkein surkuhupaisaa, sillä yksi musta nelijalkainen hattarapää on mitä ilmeisimmin päätellyt, että valtava laatikko täynnä multaa = hiekkalaatikko. Siellä on kiva kaivella kuoppia myös ihan muuten vaan. Ainakin sillä aikaa kun se Tiina on töissä. Ei tiedä pitäisikö itkea vai nauraa kun kerta toisensa jälkeen kotiin tullessa vastaan tepastelee multainen kissa. Kunpa nyt saisi edes ne kaksi auringonkukkaa kukkimaan vielä tänä kesänä. On ne sentään jo metrin mittaisia ja varmasti varsin sitkeitä yksilöitä. Niistä en raaskinut laittaa tänne kuvaa, koska niissä ei ole oikeasti mitään nähtävää. 50 auringonkukassa kyllä olisi ollut.




Silmäteräni - mustasilmäsusanna, on tämän kesän parhaiten menestynyt kasvi. Kiipeilyteline loppui kesken jo aikaa sitten. Siihen en osannut varautua ollenkaan, että se voi kasvattaa lonkeroitaan niinkin pitkäksi. Taitaa olla varma valinta ensi kesällekin.

Ja näin katkesi pitkä hiljaisuus. Onpa ollut touhukas kevät kaikkiaan. Minijuttuja en ole ihan kauhean paljon ehtinyt väkrätä ja viime viikot olen enemmän puuhannut 1:1 parvekkeen kanssa. Kun vielä huomenna jaksaisin raahautua töihin, niin saan huilata kokonaisen viikon. Lähinnä puutarhajuttuja on tullut tehtyä myös minikoossa, ja niistä voisin kirjoittaa tulevalla viikolla.

Ihme kyllä kumpikaan linssilude ei päässyt parvekekuvaan, olivat sen verran uneliaita. :)

Tällä hetkellä jännittää myös aivan äärettömän paljon, sillä ihan näinä päivinä selviää pääsenkö loppuvuodeksi oikein oman alan töihin. Se olis kyllä hienoa se... toivotaan parasta.

Ai niin!

Lilith the undying-blogista minua muistettiin jo hyvän aikaa sitten tällä:


Kiitos siitä!

Tämä talvi on tuntunut paljon pidemmältä kuin normaalisti, ja on vaikea edes muistaa miltä maailma näyttää ilman lunta. Kevät ja kesä näyttää olevan niin kaukana tuolla jossain. Voi huokaus vaan. Vähäisiksi ovat jääneet askartelut, vaikka kovasti tekisikin mieli toteuttaa mielessä pyöriviä suunnitelmia. Noin 90% ajasta päätä särkee niin lujaa että kallo halkeaa. Ei voi tehdä muuta kuin ihan välttämättömimmän. Juuri nyt aika hyvä olo, joten uskallan vähän aikaa naputella tänne blogiinikin. :)

Ritarisalista ojennettiin tällainen tunnustus, ja olen siitä oikein iloinen.


Tämän aurinkoisen terveisen voisin laittaa eteenpäin Lupescun monenkirjavalle perheelle, joka ehdottomasti ansaitsee tunnustusta erilaisuudellaan ja kuuluu ykköspaikkoihini kun blogikierrokselle lähdetään. :)

Halusin vain tulla toivottamaan vielä hyvät joulut kaikille, jotka täällä vierailevat ja ehkä tätä blogia seuraavatkin. Nyt on niin, että olen ollut kesästä asti ja sen jälkeen koko syksyn sen verran sairas, että loputkin voimavarat ovat huvenneet olemattomiin. Sanalla (tai parilla) sanoen - olen todella väsynyt. Kaikenlainen mineilykin on jäänyt siten taka-alalle. Olen yrittänyt pääasiassa jaksaa tätä koulun ja työn yhdistelmää ja siinä sitä tekemistä on ollutkin. En osaa sanoa, koska palailen näiden mukavampien asioiden pariin, toivottavasti pian.

(raapustelin tänne joulukortin, ja kun skanneri teki tenän, niin värit + laatu on nyt sitä mitä digikameralla saa... )


Saatiin meillekin sitten valkoinen joulu, aika harvinaista täällä länsi-rannikolla. Kai sen jo nyt uskaltaa sanoa ääneen, ettei heti sula pois. :)

Viime postauksessa kirjoittelin seuraavaksi ryhtyväni Kalmankujan puutarhahommiin. Sainkin sen jo aloitettua, mutta kaikki on vielä niin kesken että jätän sen aiheen käsiteltäväksi tulevissa blogimerkinnöissä. Askartelin aika hauskan puunrangan, mutta ei siitä vielä enempää.

Vaikka tämä viikko on ollut erityisen kiireinen opiskelun puolesta, olen joka ilta nipistänyt ajasta sen verran että sain jopa valmiiksi asti yhden kokeilun. Tuumin, että tuo Kalmankujan olohuone on kovin ahdas ja sen nykyinen takka vie liikaa tilaa. Sinne sopisi siis paremmin kulmassa tönöttävä takka. Mietin takan mallia jonkin verran, sillä en halunnut tehdä siitä ihan tylsää ja tavallista. Lopulta ajauduin uhkarohkeaan kokeiluun tehdä kaarevia muotoja materiaaleinani tyhjä kissanruokapakkaus, liimaa ja pikasiloitetta.
Alla olevassa kuvasarjassa näkyykin miten kävi...


Napsin jopa pari vaihekuvaa ja tässä on takan muurauksen pinta ennen maalausta. Yläosan muoto ei ehkä välity tarpeeksi hyvin näissä kuvissa ja en voi kyllin korostaa sitä, miten hankala tuota oli tehdä. Noiden tiilien/kivien raaputtelu oli sitä vastoin se hauskin ja helpoin homma, vaikkakin aikaa vievää. Käytin työvälineenä hammastikkuja ja niitä kuluikin aika monta kun menivät helposti poikki. :)

Ja tällainen se sitten olis noinniinkun valmiina.


Tuonne sisälle olisi hieno saada jokin tuliefekti, mutta en oikein vilkkuvasta tekotuikkukynttilästä tässä kohtaa diggaile ja ne hienot sähkövalaisimet sitten taas maksaa vähän enemmän, joten toistaiseksi ollaan ilman valkeaa.

Tässä ylläolevassa kuvassa näkyy ehkä parhaiten se idea. Otin näitä kuvia yöllä keinovalossa onnettomalla taskukamerallani ja siitä johtuen hämärän olohuoneen kuvista ei tullut yhtään esittelykelpoista otosta. Avoimessa yläkerrassa kuvaus onnistui vähän paremmin. Pitää odotella parempaa kameraa ja valoisempia kuvaushetkiä, että saan takan kuvattua oikealla paikallaan.


Tänään on luvassa vielä loppukevennys, kaikkien aikojen postaus etten sanoisi:

Krizze muisti tätä kiireistä bloggaajaa tunnustuksella ja siitä suuri kiitos. :) Tunnustus saa tuntemaan siltä, että on ikäänkuin olemassa tässä valtaisassa blogiviidakossa. :D

Eikä siinä vielä kaikki.

Saatuaan tämän palkinnon täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
1. Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen.
Kiitos kiitos

2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
Kyllä se tuonne sivupalkkiin pian ilmestyy, kunhan kerkiän laittaa...
3. Laita linkki, keneltä sait tunnustuksen.
Eli Krizzeltä
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
- Stressaan helposti aivan mitättömistäkin asioista ja menetän usein siksi yöuneni
- Huolehdin paremmin kissojeni hyvinvoinnista, kuin omastani
- Keräilen taulujen kehyksiä, vaikkei niihin olisi mitään laittaakaan
- Olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti 11-vuotiaasta (13 vuotta siis). Minulla on laatikollinen täyteen kirjoitettuja kirjoja ja joka kerta niitä lukiessani olen heittämässä ne kaikki pois, mutta joka kerta kuitenkin jätän sen tekemättä.
- En ole oikeastaan koskaan kipeä, mutta kärsin migreenistä senkin edestä
- Haaveilen omasta talosta lähes päivittäin
- Töissä olen pakkomielteisen tarkka hygieniasta ja järjestyksestä, mutta oma kotini on lähes aina kaaoksen vallassa (jakautunut persoona? :D )
5. Anna tunnustus seitsemälle.
Ei pysty, tämä on jo ollut niissä joita seuraan...
6. Linkitä nämä blogissasi.
-
7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.
-
Jeps, palailen askartelujen kimppuun ja aion valvoa ainakin puoli kahteen, mutta mitä väliä, huomenna on vapaata. :)

Ikävä se on todeta, mutta juuri mitään uutta ei mini-rintamalla ole tapahtunut. En ole voinut oikein hyvin viikkoihin ja liikenevä vapaa-aika on mennyt lähinnä kokovartalopuudutusta muistuttavassa tilassa. Toisaalta mielessä pyörii yhtä ja toista mitä haluaisin tehdä ja toteuttaa, mutta ajatuksen asteelle ne asiat jäävät kun ei oikein jaksa.

Uuden bannerin kuitenkin piirtelin yhtenä iltana. Tämä versio on oikeastaan pitemmälle viety luonnos, mutta ihan kiva tuokin, en vain tiedä onko parempi pitää se tällaisena mustavalkoisena vai säilyttää ihan alkuperäiset värit. Katselen sitä nyt ainakin vähän aikaa noin. Ainakin Kalmankujan ulkomuoto on päivitetty nyt näin banneriinkin, loppullisen piirroksen tehdessä vielä tuloaan.

Eikä yhtäkään blogitekstiä voi kirjoittaa ilman kuvaa, vaikka sitten näin kissoista. Siinä ollaan taas iltapesulla. :)

Juttu on nyt niin, että meikäläisen viime viikot ovat olleet aikas kiireistä aikaa... Olen harrastanut pienimuotoista matkailua, mutta enimmäkseen koittanut saada muuttoa eteenpäin ja kaikki askarteluvermeetkin ovat näin ollen laatikoiden uumenissa, ainakin suurin osa. Kädet ovat melkein kuin sidotut, siltä se ainakin tuntuu, mutta näin mennään parisen viikkoa... Kalmankujan laajennusosa on vieläkin hieman vaiheessa, sinne kun pitäisi portaat asentaa, mutta toivon että heinäkuun viimeisellä viikolla olisi jo otollinen aika alkaa saattaa sitä projekia loppuun ja palata tänne kuvapäivitysten kera. Että semmoista on luvassa!


Voi tätä autuasta tyhjyyttä. Tuo yksi olohuone on kutakuinkin samaa kokoluokkaa kuin nykyinen koko asuntoni + kaikki edelliset yksiöt. Toivon että se pysyykin avarana ainakin vähän aikaa. Tiedän kuitenkin, että luonteenlaadulleni ei pitemmän päälle sellainen onnistu, maailmassa kun on aivan liikaa kivaa roinaa... :)

Olen kaipaillut jo pitkään talooni kaukoputkea, joka seisoisi omilla jaloillaan. Päätin yrittää tehdä sellaisen itse ja tässä näkyy ensimmäinen kokeiluversio. Tarkoitus oli tehdä siitä vähän "kummallisen" mallinen, ei siis ihan suora, mutta se oli vaikeampaa kuin olin ajatellut. Lisäksi tavoitteena oli saada siihen antiikkinen ulkonäkö. Kuvat ovat huonoja, koska kamerani makro ei ihan riittänyt tähän tarkoitukseen ja tarkennus osuu lähinnä takana olevaan seinään ja väritkin ovat hieman vääristyneet. Ehkä näistä jotakin selvää silti saa...?





Putkesta näkee läpi ihan niinkuin kaukoputkista oikeastikin (tosin se ei sentään suurenna). Harmi etten onnistunut saamaan siitä kuvaa. Ehkä pitäisi lainata taas siskolta kameraa...

Omassa henk.koht. elämässäni tapahtuu pian muutoksia, sillä kutakuinkin kuukauden kuluttua minulla on edessä muutto toiseen asuntoon, kun onnekseni satuin löytämään budjettiini sopivan isomman asunnon. Asuinneliöt todella tuplaantuvat nykyisestä 30:sta 60:n, mutta asuinkustannukset eivät onneksi nouse ihan samalla tavalla, siedettävät 65 euroa. :) Olen niiiin kyllästynyt elämään ahtaasti, vaikka se kuinka halvemmaksi tulisikin. Vihdoin ja viimein minullakin on ihan erilliset keittiö, olohuone ja makuuhuone, eikä kaikkea ympätty samaan koppiin. Nyt hymyilyttää oikein leveästi. :)

Hei, taas kerran minulla ei oo kerrassaan mittään erityistä kerrottavaa. Mitään en oo tehny... paitsi lukenut hulluna tentteihin, joita on siunaantunut tähän keväälle ihan kohtuullinen määrä. Odotan kuola suunpielistä valuen kesäkuuta, kun koulu loppuu hetkeksi. Silloin ehtii taas askarrella! :) Varsinainen kesäloma alkaa vasta kesäkuun viimeisenä päivänä, joten siihen on vielä tovi aikaa, mutta melkein lomaa on sekin, että voi käydä pelkästään töissä.

Nyt voisin ainakin vastata Lupescun perheeltä tulleeseen haasteeseen:
"Valitse kolme vastausta jokaiseen kohtaan. Kun olet täyttänyt tämän, voit haastaa kolme muuta bloggaajaa."
Tämä juttu tuli nyt kyllä ihan oikeaan osoitteeseen, elokuvat ovat mielestäni ihan parasta viihdettä, katsoi niitä sitten kotonaan tai oikein leffateatterissa. Jälkimmäistä vaihtoehtoa tulee käytettyä harvemmin, on niin harmillisen kallista lystiä. Yhden leffalipun hinnalla (meilläpäin 9e/lippu) ostaa melkein elokuvan kuin elokuvan dvd:llä, jos malttaa hieman odottaa ja olla kärsivällinen. Tosin mikään ei silti voita sitä lumoa, joka teatterissa on. Mutta asiaan...

1. Tunnelmaltaan vahvimmat näkemäsi elokuvat?

Vuosi nuoruudestani - Siitä on jo aikaa, kun näin tämän elokuvan, mutta se on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen. Olen kamppaillut omien masennusteni kanssa niin tuskallisen kauan, että se tuntuu hipovan hulluutta, joten tunnen jollain lailla yhteenkuuluvuutta elokuvan henkilöiden kanssa.
Tulikärpästen hauta - Piirrosanimaatio, joka saa vedet silmiin. Surullinen, mutta jollain tavalla silti toiveikas loppu.
Henkien kätkemä - Ei niinkään järkyttävä, vaan hyvällä tavalla vaikuttava teos, jonka olen katsonut noin 30 kertaa. Haluan palata sen pariin aina uudestaan ja uudestaan, koska aina sama hyvänolon tunne valtaa minut heti ensimmäisten kuvien jälkeen. Oih..

2. Mikä elokuvahahmo haluaisit olla, edes hetken?
Surkeiden sattumusten sarjan Kreivi Olaf, koska se asuu niin hienossa talossa!
Amelie, koska se on niin söötin näköinen ja asuu myös ihanassa asunnossa. :)
Forrest Gump, koska hän jos kuka osoittaa, että elämässä voi pärjätä olematta nerouden huippu.

3. Minkä elokuvan olisit jättänyt katsomatta, jos olisit tiennyt paremmin?

Lähes kaikki kauhuelokuvat voidaan lisätä tähän. Mielikuvitus laukkaa aina liian vinhasti sellaisen katsomisen jälkeen. Inhoan sitä tunnetta, kun ei uskalla yöllä raottaa yhtään peittoa päältään, saati sitten käydä vessassa, koska joku varmasti tulee sängyn alta ja nappaa nilkasta kiinni.
Unelmieni sielunmessu, koska järkytyin nuorempana ihan liikaa sen yhdestä kohtauksesta, jonka vahingossa näin.
Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, koska elokuvan tekijät olivat ilmeisesti niin pöllyssä filmatessaan, että se saa huonon olon katsojallekin. Ja vielä muka komedia..?

Siinä niitä...


Ostin kodin piristykseksi tuollaisen ruukussa kasvavan auringonkukan, mutta lehdet ovat saaneet viikon aikana oudon näköisiä muotoja. Kyseessä ovat kuitenkin vähän isommat tuholaiset, sillä nämä kotini pikkuleijonat ovat ahkeraan maistelleet lehtiä, vaikka niillä omakin heinäpurkki olisi, jota on oikein lupakin syödä. Kyllä minä tämän tiesin, mutta olin taas toiveikas. Ehkä ne kattiset vielä kyllästyisi tähän, ennenkuin on jäljellä pelkkä varsi...

Huhtikuu tais näemmä mennä jo menojaan... tuskin huomasinkaan sen olleen täällä. Askartelin vain muutamia juttuja, enkä syystä tai toisesta tullut laittaneeksi mitään tänne. Voi harmi, minä kun halusin laittaa tänne joka kuukausi edes yhden postauksen! Nyt sivupalkkiin tulee ikävä lovi maaliskuun ja toukokuun väliin, byääh. Olen ollut niin kuoleman väsynyt, että välillä on pitänyt nipistää itseään että tietää olevansa elossa. Mielessä risteilee juuri nyt paljon asioita ja suunnitelmia, jotka ulottuvat ensi vuodelle saakka ja pidemmällekin. Alkaa olla aika päättää elämälle jokin lopullinen suunta, sillä tunnen olevani nyt siinä pisteessä, että jahkailu on ohi, mutta ei siitä nyt sen enempää. Esittelenpä sen sijaan tässä näitä aikaansaannoksiani!


Tekeillä on tällä hetkellä toinen projekti Kalmankuja-talon lisäksi. Sitä varten tein tämmöisen hellan kaikesta aineksesta mitä löytyi. Väri on aiempaa vaaleampi, ja paljastettakoon sen verran, että tuleva talokin tulee olemaan kaikkea muuta kuin synkkä.

Lisäksi tarvittiin keittiöön pesuallas, joten kasasin sellaisen ja jälleen siitä mitä sattui löytymään. Yksi jalka jäi vinksottamaan liikaa sivulle, joten se pitää vielä korjata.

Tästä hanasysteemistä tuli yllättävän kiva. Valmiita hanoja ei ollut, joten piti kehitellä sellainen itse.

Lopuksi kuva tekemästäni uudesta sängystä. Malli ei ole mitenkään erikoinen, mutta ihan kiva ja täysin tarkoituksenmukainen tulevaan projektiin. Nupit pitäisi tosin vielä värittää kultamaalilla ja lakata koko komeus, niin saattaisi näyttää etäisesti messinkisängyltä. :)

Meinasin jo unohtaa - poissaollessani Wednesday oli jättänyt haasteen:
"Haaste ei käsittele faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."
...ja kaikki tietysti kirjoittaa 10 juttua.

Tämä on siitä vähän hankala, että en oikeasti välttämättä halua tulla tunnistetuksi, mutta kokeillaan...
1. Olen t-paita ja farkut-tyyppiä, ja suosin pukeutumisessani mustaa + hiukkasen violettia ja punaista väriä.
2. En omista yhtään hametta tai mekkoa.
3. Minulla on ruskeat silmät ja tumma pitkä tukka, joka joko keikkuu iloisesti poninhännällä tai on sidottu monimutkaiselle nutturalle.
4. Käytän meikkiä vain vähäsen, enkä ihan aina sitäkään.
5. En katso juuri koskaan ihmisiä suoraan silmiin. Se johtuu toisesta silmästäni jolla en näe, ja joka välillä karsastaa ilman että huomaan sitä itsekään. Käytännössä olen yksisilmäinen!
6. En pidä korkokengistä, mutta sen sijaan tennareita rakastan. :)
7. En yleensä pidä shoppailusta, ellei mennä askartelu- tai taidetarvikeliikkeeseen. Kirjakaupat, kirpputorit, levykaupat ja puutarhamyymälät käy myös, niissä ei pitkästy.
8. Yleisesti ottaen viihdyn vapaa-ajalla parhaiten kotona omissa oloissani, minua ei näy siis iltariennoissakaan tai kaupungin yöelämässä.
9. Silloin tällöin teen kävelyretkiä vanhoissa puutalokortteleissa ja mietin millaisia ihmisiä niissä asuu.
10. Minusta on hauska tarkastella ihmisiä, etenkin jos he eivät tiedä olevansa tarkkailun kohteena.

Siinä niitä, aika hankala loppuviimeksi on keksiä mitään "tuntomerkkejä"... näillä merkeillä sitä tunnistamisen pelkoa tuskin on olemassa ja hyvä niin. Kaikesta päätellen olen kyllä aika tylsä tapaus. :) Palataan!

Vapaapäivä tänä aamuna alkoi mukavasti, sillä näkymä ikkunasta oli aivan ihanan talvinen ja huurteinen. Täällä läntisellä rannikolla luminen talvi on epätavallinen näky, joten pitihän tällainen näky ikuistaa. Olipa melkoinen rajaaminen, ettei rumat kerrostalolaatikot tulleet kuvaan. Onnekseni kuvaan sattui vielä pari vapaaehtoista malliakin. En ole uskaltaunut vielä ulos, vaikka postilaatikossa odottaakin uusi Aku Ankka. Keskiviikot ovat siitä syystä aina parhaita arkipäiviä. Nykyisiä Aku Ankkoja arvostellaan usein rankasti, mutta minusta niiden taika ei ole hävinnyt mihinkään. On edelleen kiva joka keskiviikko pitää se puolituntinen, kun lukaisee uuden akkarin läpi. Lisäksi tähän traditioon kuuluu tietysti voileivät ja kaakao, ainakin minulla. :P


Tarkoitus oli tänään ottaa parempilaatuisia kuvia Kalmankujasta pikkusiskolta lainaamallani järkkärillä, mutta ilmeisesti kohtalo sattui peliin ja pisti koko sisäänkäynnin portaikon säpäleiksi. Olin kiinnittämässä talon kattolevyä, kun se tipahti koko painollaan tuohon päälle. Seuraukset näkyvät kuvassa. Voin sanoa, että itku oli lähellä.




Kiitos todella paljon Auliinalle, jolta sain seuraavan tunnustuksen! Aina sellaisen saadessa tuntuu, että omalla blogin pitämisellä on jokin muukin merkitys kuin pitää vain päiväkirjaa itselleen. :)



p.s. Tähän loppuun on todettava, että on tää bloggeri vaan paljon parempi. Jo ihan senkin takia, että teksti tallentuu vähän väliä itsestään luonnokseksi. Erityisesti kissaperheessä se tulee tarpeeseen, sillä niin monet blogitekstit ovat turhaan hävinneet yhdessä henkäyksessä kissan tepastellessa arvaamatta näppäimistön läpi. :)

Näyttää siltä, että vihdoin alkaa nämä bloggerin salat aueta minullekin. Ei ihan vuotta ehtinyt kulua siitä, kun rekisteröin itselleni tämän osoitteen tarkoituksenani siirtää bloggaaminen tänne. Vasta joitakin viikkoja sitten todella tulin perehtyneeksi tähän ja näpersin jonkinlaisen ulkoasun. Ei ollut ihan helppoa laittaa kaikkia noita "laatikoita" sivupalkkiin, mutta ainakin testailtuani niitä ne toimivat. Tässä postauksessa ei oikeastaan ole muuta asiaa kuin että tässä tämä on. Laitan kokeeksi myös yhden kuvan, nähdäkseni miltä se sitten näyttää valmiissa postauksessa.