Jouluvalmistelut ovat jo pitkällä ja muutenkin tässä on vierähtänyt tovi sitten viime postauksen. Tässä tuoretta kuvamateriaalia viime aikojen projektista. Nimittäin, Kalmankujan pihan aidoitus on viimein alkanut ja aloitin homman tekemällä portin.

Tällainen siitä tuli (ehkä ihan hiukan vaan Tim Burton-henkeä...).

Pylväät on pahvia ja kittiä, portti grillitikkua ja rautalankaa - eli aika perusmateriaaleista. Jonkinlaisen salvan tuohon voisi vielä taiteilla, mutta sen ehtii vielä. Pylväät on muuten ihan tarkoituksella vinossa, hain vähän semmoista epätodellista lookkia tähän. Ja tästä allaolevasta kuvasta näkee millaiset melko simppelit takorauta-aidat pihaa tulee reunustamaan. Tekemisen puutetta ei siis ole, valmiina ei ole vielä yhtäkään elementtiä...

Well, here's my new gate - pretty cool isn't it? :) I've also started to build "iron" fences to round the yard. There's so much work to do yet...

Luultavasti koko loppuvuosi tulee olemaan yhtä kiireistä kuin tähänkin asti, joten toivottelen varoiksi jo nyt armaille lukijoilleni oikein hyvää ja rentouttavaa joulua sekä idearikasta ja luovaa Uutta Vuotta 2011! :) 

This might be last post in this year so I wish already to all my followers very merry and relaxing Christmas time and creative full New Year 2011! :)

Ulkoeteinen alkaa olla melko valmis, katto tosin vielä puuttuu ja portaista kaiteet. Ulko-ovesta tuli aika matala, mutta ei mahda mitään...

Kaikki puuosat ovat balsaa, jonka petsasin pähkinän sävyllä. Ovenkahvan vääntelin rautalangasta ja kiinnitin paikoilleen helmien ja korunosien avulla.

Seuraavaksi pitäisi alkaa miettiä kattoa. Ajattelin tehdä siitä irtonaisen, jotta kalustamisesta ei tule liian hankalaa.

Porch is almost finished. I made these windows and door myself and they are made from balsa wood. Now I start to think how I will make the roof... 

Porstuan/kuistin ikkunat ovat nyt lähes valmiit ja tässä muutama havainnoillistava kuva viime viikon näpertelyn saavutuksista. 

Ikkunoiden puitteet ovat ulkopuolelta balsabuuta ja sisäpuolelta pahvia. Senpä takia kuvia sisäpuolelta en näytäkään, hahhaa. Noissa kaarissa oli niin hermoja raastavan kammottava homma, etten viitsinyt alkaa sisäpuolellekin alkaa sellaisia väsäämään. Visioin mielessäni pahvirimat kyllä ihan erilaisiksi, voi olla että ne lähtee vaihtoon kunhan viikko tai kaksi on mennyt.  Oli tämä nyt silti eräänlainen riemuvoitto, että balsastakin saa todella tehtyä muotoikkunoita. Aiemmin arvelin että se olisi liian haperoa siihen, mutta lopulta tärkeintä olikin vain hyvin terävä veitsi. Ikkunalasit ovat hienolla hiekkapaperilla hiottua "piirtoheitinkalvoa" sekä ohut kerros liimaa.

Lattia on pahvinpalasia ja tasoitetta. Laattojen reunat suttasin näpsäkästi leimasinmusteella. En tiedä käyttääkö kaikki muutkin samaa systeemiä, mutta minulle tämä oli hyvä oivallus, joka olisi voinut tulla aiemminkin. Leimasinmuste ei kiiltele samalla tavalla kuin akryylimaali, joten lopputulos on aidompi. Mitä mahdollisuuksia tämä tuokaan kirjojen vanhentamiseen sun muuhun, oijoi.

Tämä on hiukan normaalista poikkeava aihepiiri tässä blogissa, mutta katsotaan nyt mitä tästä tulee... Asiahan on niin, että lueskelen yhä edelleen satukirjoja ja ostelen niitä itselleni (vaikka saatan hiukan yli-ikäinen ollakin). Toisinaan tekee vähän parempia kirja-löytöjä ja tämä Hämäräkirja on juuri sellainen. (napsin joitakin kuvia kirjan sivuilta ja pahoittelen jo etukäteen kammottavaa kuvanlaatua)

Kirja on tarina pimeästä ja pimeänpelosta, mitä kaikkea pimeys saa aikaan, mutta toisaalta rivien välistä voi lukea ehkä jo kuluneenkin opetuksen siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. (No tietysti ystävyys on kultaa kallimpaa.) Teksti on minun mielestäni aika moniselitteistä ja runollista, joten en ole ihan varma onko tämä pelkästään lastenkirja.

Eniten ihastuin kuitenkin näihin kuvituksiin, sillä se on kokonaan mustavalkoinen ja upean synkkä.

Kannattaa klikata kuvia suuremmiksi. :)

Tämmöinen on meininki tällä hetkellä. Kuistia rakentelen vähän kerrallaan spontaanisti edeten. Purin alkutöikseni pois vanhat portaat (kuvassa oikealla oleva lautaröykkiö) ja raastoin aikoinaan hartaudella tekemäni oven irti. Kohotin lyhtyä hieman ylemmäs ja rakentelin tasanteen ja portaat balsa puusta. Petsasin puuosia ruskeaksi, mutta lopullinen värisävy tulee olemaan vähän suttuisempi ja tummempi. Sitä ei varmaan kukaan olisi arvannut...

Ikkunat on vielä kokonaan tekemättä, niitä ei ole edes aloitettu. Samoin katto ja etuovet odottaa tekijäänsä. Vanha oviaukko on hitusen korkeampi kuin uusi, joten tuohon ylläolevaan aukkoon pitää kehitellä jokin ratkaisu. Varmaankin vain laudoitan sen umpeen. Kaiteitakin pitäisi aloitella. Voi tätä työmäärää taas, ihanaa. :)

Nyt lyhdystä on riisuttu pois kaikki ylimääräinen ja sovittelin sitä jo tuohon talon eteen. Tulipa mieleen myös, että tuostahan saisi myös aivan upean kuistin. Nyt en tosissaan olekaan enää varma teenkö tästä kasvihuoneen vai en...

All useless details are now taken off. Now I wonder if I don't use it as a greenhouse, maybe it's also suitable for porch? Need to think about it...

Ihan hävettää, miten olenkaan laiminlyönyt tätä blogia. Ei siihen sen kummempaa syytä ole, ei vain jaksa istua tietokoneella enää vapaa-aikana. kun on koneen äärellä viettänyt ensin koko työpäivän... Myös migreeni on vaivannut ikävästi, kun se ei millään saata loppua.

Muissa nukkekodeissa on viime aikoina näkynyt jos jonkinlaista kasvihuonetta, joten kaavailin sellaista Kalmankujallekin. Kun tämmöinen kaupassa sitten käveli vastaan, niin se oli sitä myöten selvä. Kasvihuonehan Kalmankujalle tehdään.

Little transaltion: this will be a little greenhouse for my Kalmankuja... once I get started to fix it. :)



Katto on kätevästi pienillä ruuveilla kiinni, joten sen saa ilman väkivaltaa irti. Takalasin myös ajattelin ottaa pois. Saa nähdä mitä tästä syntyy. Tavoite on saada se sulautumaan taloon niin, että se näyttäisi olleen siinä aina. Kuten tähänkin asti näissä lisäosissa olen tehnyt. :) Tornissa ei ole suurempaa edistystä tapahtunut, etuseinä puuttuu vieläkin. Mietin vielä saranointia ja muita ongelmia...
Poissaollessani Wednesday muisti minua tunnustuksella, kiitos kiitos kiitos!
Edit: Laitan tämän tunnustuksen Kissapiialle, uudenuutukaisen nukkekotiblogin kirjoittajalle. Käykää kurkkaamassa. :)

Olen saanut paljon aikaan yhden viikon aikana. Laajennuksen rakentaminen on edistynyt mukavasti ja ihan kohta pääsee siihen hauskimpaan vaiheeseen eli kalustamiseen ja sisustamiseen. Entisten onnettomien bambulastutikkaiden tilalle rakensin eilen Geishan muistelmien lomassa uudet portaat/tikkaat. Olikin muuten niin hyvä elokuva, että se pitää hankkia leffahyllylle ja katsoa uudestaan oikein ajatuksella. Hivenen keskittymiskyky herpaantui, kun teki jotakin muuta samalla, kuten tässä tapauksessa tikkaita.

Nämä on balsaa yllättäen ja osat on paitsi liimattu, myös naulattu yhteen Tiimarin pienillä nuppineuloilla. Tosi käteviä, ei tarvinnut odottaa edes liiman kuivumista! Lisäksi lopputulos on entistäkin aidontuntuisempi pikkuisine "nauloineen". Lopuksi 1:1 töiden pähkinänsävyistä ylijäämäpetsiä pintaan ja se on siinä. Aika kivat?

Tässä on se kaikista aikaavievin osio koko laajennuksessa, nimittäin tämä ikkuna:

Sen valmistuessa katsoin parikin leffaa ja kolmasti olin jättää koko homman kesken, mutta nyt kun se on valmis niin en voi kuin taputtaa itseäni olkapäälle. Halusin tuosta tuuletusikkunamekanismista oikeasti toimivan ja sitä se onkin. Täytyy ottaa vielä pari parempaa kuvaa sen yksityiskohdista, sillä se näyttää hyvältä joka suunnasta katsottuna. Minun kohdallani täydellinen kärsivällisyyden multihuipentuma.

Tuossa alla näkyy suunnitteilla oleva koko seinän korkuinen kirjahylly. Lattia on myös uusittu.

Tekemistä vielä riittää ja onneksi tätä sunnuntaitakin, joten palaan takaisin sorvin ääreen.

Mukavaa alkanutta elokuuta! :)

Viime viikonloppu vierähti vikkelästi yläkerran parissa, tai pikemminkin tornin. Päätin kasvattaa tornia tavallaan eteenpäin, jolloin saan kolmannelle kerrokselle lisää huonekorkeutta ja tilaa. Tuumailin tätä pitkään, sillä en olisi millään viitsinyt repiä taas vanhoja osia irti hampaat irvessä, kynsien huutaessa armoa, koska juuri milloinkaan en inspiraation iskiessä malta etsiä sopivampia työkaluja. Kyllä tää tästä irtoo...

Kuvailin rakentumisen vaiheita ja tässä on homma aika alkutekijöissäään.
Tuo uusi seinänpätkä on mäntylistaa, jota olen liimannut yhteen vierekkäin levyksi.

Tässä kohtaa molemmat seinät ovat jo pystyssä. Iloisen oranssin värinen seinä on pinnan alta varsinainen palapeli. Suunnilleen kaikki vähänkin sopivan paksuiset levynpalat löytyvät siitä yhteen liimattuina. Heh... varsinainen ekotalo siis.

Ulkoapäinkin ehdin laudoittaa seinää osittain, sävytys vielä puuttuu.

Olen vähän epävarma tuon sisäseinän värin suhteen. Kaikesta hiomisesta ja sotkemisesta huolimatta se saattaa kuitenkin olla hiukan liian iloinen muuhun taloon nähden? Tässä kohtaa kuulisin mielelläni muiden näkemyksiä, hihkaiskaa ihmeessä kommenttilootaan. Erityisesti siinä tapauksessa jos tuo on aivan kauhea. :D
Toisaalta lopputulos voi olla toisenlainen, koska seinille on tarkoitus laittaa hyllyjä kirjoineen ja tavaroineen. Huoneen yksityiskohdista ei välttämättä saa selvää, jos kaikki pinnat ovat tummia.

Katolle suunnittelin kattoikkunaa, ja se on jonkin verran vielä kesken. En vain osaa päättää kummalle puolelle kattoa sen laittaisi.

Ikkunan raamit ovat tässä. Pienet osat ovat balsasta ja suuremmat raamit mäntylistaa. Tähän tarkoitukseen balsa on aivan vertaansa vailla, vaikka mitään upeita muotoikkunoita en kyllä saisi siitä tehtyä. En kestänyt odottaa liiman kuivumista, joten huijasin hiukan ja niittasin rimat yhteen, hah!

On niin lämmin ettei ole millään malttanut olla sisällä, vaan olen nautiskellut lämpimästä tuulesta ja kesästä ensimmäistä kesää omalla parvekkeella. Istutin kevään aikana ehkä noin 50 auringonkukan tainta isoon puulaatikkoon (joka ei nyt näissä kuvissa näy) ja kasvu lähtikin hyvin käyntiin. Nyt siellä on jäljellä kuitenkin enää kaksi. Tämä on jo melkein surkuhupaisaa, sillä yksi musta nelijalkainen hattarapää on mitä ilmeisimmin päätellyt, että valtava laatikko täynnä multaa = hiekkalaatikko. Siellä on kiva kaivella kuoppia myös ihan muuten vaan. Ainakin sillä aikaa kun se Tiina on töissä. Ei tiedä pitäisikö itkea vai nauraa kun kerta toisensa jälkeen kotiin tullessa vastaan tepastelee multainen kissa. Kunpa nyt saisi edes ne kaksi auringonkukkaa kukkimaan vielä tänä kesänä. On ne sentään jo metrin mittaisia ja varmasti varsin sitkeitä yksilöitä. Niistä en raaskinut laittaa tänne kuvaa, koska niissä ei ole oikeasti mitään nähtävää. 50 auringonkukassa kyllä olisi ollut.




Silmäteräni - mustasilmäsusanna, on tämän kesän parhaiten menestynyt kasvi. Kiipeilyteline loppui kesken jo aikaa sitten. Siihen en osannut varautua ollenkaan, että se voi kasvattaa lonkeroitaan niinkin pitkäksi. Taitaa olla varma valinta ensi kesällekin.

Kokeiluerä balsaa sitten saapui, ja juhannuksena kokeilin tehdä siitä ikkunanpuitteita. Onhan nuo nyt hienommat kuin edelliset, mutta nähtävästi minun käsissäni tuo materiaali ei taivu ihan siten miten toivoin. Aika hassua materiaalia, yhtä kevyttä kuin styroksi, mutta kumminkin puunkaltaista. Mitään kovin yksityiskohtaista en varmaankaan osaa balsasta tehdä sen halkeiluvuuden vuoksi, mutta avasihan tuo taas uusia mahdollisuuksia minitöihin.

(This time I try to translate something in english too, sorry, it might sound awful. ;) I try to use some balsa wood to do couple new windows for my dollhouse. I haven't use this material before and I'm really not very satisfied how these looks... but maybe practice makes perfect?)

Nyt palaan taas takaisin sorvin ääreen, pitää maalata nuo viritykset. :)

Unikot oli näin kauniissa kukassa Mikkelin Kenkäverossa reilu viikko sitten:

Kalmankujan pihan on edennyt siihen pisteeseen, että voi laittaa taas jo pientä kuvatusta siitä missä mennään. Pohjalevy on nyt mullattu ja liimattu paikoilleen. Puitakin mallasin ja muita risukkoja ja mietin mikä on liikaa ja voiko mikään olla liikaa. Se ylikasvanut ruoho tai heinikko vain puuttuu, vieläkään en tiedä miten sen saisi helpoten tehtyä. Yhä vielä on myös tyhjät ikkuna-aukot, koska odottelen postista puutavaralastia saapuvaksi. Tilasin kokeeksi kasan balsalevyjä tästä paikasta (*klik*). Noin tuhannessa blogissa tuo on jo niin käytetty materiaali, että haluan päästä osalliseksi itsekin ja katsoa onko se maineensa veroinen.

Tästä keskimmäisestä kuvasta välittyy ehkä parhaiten se tunnelma, jota olen hakemassa. Synkkää, kuollutta kasvillisuutta ja tummia värejä. Pysähtyneisyyttä. Niin, että sydän hypähtää mielihyvästä joka kerta kun vilkaisen pientä minielämääni. Tekemistä on vielä vain niin paljon.

Etsin sopivia kiviä tuohon pihalle ja paljon löysinkin, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että jotkin särmikkäämmät sopisivat sittenkin paremmin. Nyt on muutenkin hyvä vuodenaika tehdä tätä projektia, kun ulkoa löytyy paljon kuivattavia kasveja, joista voi kasata kasvillisuutta ympäröimään kalmankujan pihaa.

Jipii, sain uuden työpaikan loppuvuodeksi. Olin samaisessa paikassa ensin keväällä kaksi kuukautta työharjoittelussa, sitten 2 viikkoa entisessä työpaikassani ja nyt viime viikolla alkoi elämässä kokonaan uusi jakso. Vihdoin työtä jota on kiva tehdä. Toivottavasti pestiä pystytään jatkamaan ensi vuonnakin, mutta joka tapauksessa seuraavasta seitsemästä kuukaudesta aion ottaa kaiken ilon irti. Nyt on parempi elää tässä hetkessä, kuin murehtia ensi vuotta. Tuntuu hienolta kun rahaa on käytettävissä enemmän niin elämiseen kuin mini-tarpeistoonkin.

Pidän ilmeisen paljon pihatöistä, sillä päätin todellakin repiä Kalmankujan etupihan irti. Leikkasin ohuesta lastulevystä uuden ja isomman palasen sitä varten. Varmaankin tulen keskittymään hetken aikaa nyt siihen. Aloitin päällystämällä levyn mullalla, ja käytin tosiaan ihan oikeaa multaa. Mikään ei voisi olla autenttisempi ratkaisu. Päälle tulee jonkinlaista ruohikkoa, kunhan keksin miten.

Lisäksi etuosan kaksi ns. muotoonleikattua (hehe, hiukan liioiteltu ilmaisu ehkä!) ikkunaa saivat kyytiä, koska ne pistivät ikävästi silmään joka kerta kun taloon päin katsoin. Yritän kehitellä jotakin siistimpää ratkaisua niihin.

Nyt seuraa lupaamani postaus kasveista. Lupescu Familyn innoittamana tein keväällä joitakin kasveja ja tässä niitä "parhaimpia" viritelmiä...

Kasveissa käytin lähinnä kuivattuja kasvinosia viime kesältä ja multaa. Ruukut tein itse terracotta massasta. :) Alapuolella oleva kukka on kuitenkin muista poikkeava, tuollainen perinteinen maalarinteippi-rautalanka-kasvi.



Näitä on ihan uskomattoman kiva tehdä. Mukavaa näpräilyä, vaikka varisevia pieniä osasia liian suurilla sormilla onkin välillä hankala saada tottelemaan.

Nyt on tuota pihamaata muutenkin tullut muokattua eniten. Harkitsen jopa vanhan "etupihan" repimistä irti ja kaiken aloittamista alusta, jotta tilaa saisi enemmän kaikelle kasvustolle. Häiritsee myös sen kippuraisuus, alusta kun on pahvia. Tällaista kuitenkin tällä kertaa. :)

Ja näin katkesi pitkä hiljaisuus. Onpa ollut touhukas kevät kaikkiaan. Minijuttuja en ole ihan kauhean paljon ehtinyt väkrätä ja viime viikot olen enemmän puuhannut 1:1 parvekkeen kanssa. Kun vielä huomenna jaksaisin raahautua töihin, niin saan huilata kokonaisen viikon. Lähinnä puutarhajuttuja on tullut tehtyä myös minikoossa, ja niistä voisin kirjoittaa tulevalla viikolla.

Ihme kyllä kumpikaan linssilude ei päässyt parvekekuvaan, olivat sen verran uneliaita. :)

Tällä hetkellä jännittää myös aivan äärettömän paljon, sillä ihan näinä päivinä selviää pääsenkö loppuvuodeksi oikein oman alan töihin. Se olis kyllä hienoa se... toivotaan parasta.

Ai niin!

Lilith the undying-blogista minua muistettiin jo hyvän aikaa sitten tällä:


Kiitos siitä!

Tämä talvi on tuntunut paljon pidemmältä kuin normaalisti, ja on vaikea edes muistaa miltä maailma näyttää ilman lunta. Kevät ja kesä näyttää olevan niin kaukana tuolla jossain. Voi huokaus vaan. Vähäisiksi ovat jääneet askartelut, vaikka kovasti tekisikin mieli toteuttaa mielessä pyöriviä suunnitelmia. Noin 90% ajasta päätä särkee niin lujaa että kallo halkeaa. Ei voi tehdä muuta kuin ihan välttämättömimmän. Juuri nyt aika hyvä olo, joten uskallan vähän aikaa naputella tänne blogiinikin. :)

Ritarisalista ojennettiin tällainen tunnustus, ja olen siitä oikein iloinen.


Tämän aurinkoisen terveisen voisin laittaa eteenpäin Lupescun monenkirjavalle perheelle, joka ehdottomasti ansaitsee tunnustusta erilaisuudellaan ja kuuluu ykköspaikkoihini kun blogikierrokselle lähdetään. :)

Innostuin hetkeksi tekemään hieman puutarhahommia, kun minusta ne tekemäni puut eivät vieläkään näyttäneet tarpeeksi kuolleilta. Kokeilin vähän vehnäjauhottaa niitä, ja kyllä ne minusta nyt paremmilta näyttää. Sumutin ensin liimasprayta oksiin ja latvoihin ja tupruttelin siveltimellä jauhoa päälle. Kannattaa kokeilla, jos uskaltaa. :D

En ole ihan varma kuinka hyvin tuo pinta näistä kuvista näkyy. Luonnossa puiden latvat ja runko on semmoiset likaisen harmaat ja jollain lailla huurteisen näköiset. Ihanat.

Eilen illalla töiden jälkeen jaksoin kuvata melkolailla valmista makuuhuonetta. Aikamoista lumimyräkkää uhmaten ajelinkin kotiin, mutta nähtävästi pääsi ehjänä perille sekä kuski että auto. Tänään ei onneksi tarvitse lähteä yhtään mihinkään, korkeintaan haukkaamaan raitista ilmaa nietosten keskelle. Normaalisti olisin nyt koulussa, tai tuntuu siltä kuin pitäisi olla, mutta kas kas, eipä olekaan, sillä se loppui viime viikolla. Jipii. Töissä on kuitenkin käytävä, vaikka ei jaksaisi oikeasti sitäkään. Välillä haluaisin vain sulkea kännykän ja lukittautua kotiini edes viikoksi.

Pitemmittä puheitta, tässä esittäytyy uudenuutukainen makuuhuone!

En oikeastaan keksi mitään erityistä sanottavaa tämän tekemisestä. Makuuhuoneen paikka oli aiemmin kerrosta ylempänä, mutta päädyin kuitenkin laittamaan sen tähän alas. Tästä taisi tulla suosikkihuoneeni talossa.

Olen aika tyytyväinen seiniin, ja sietää kyllä ollakin, sillä pähkäilin niiden kanssa aika pitkään. En halua mitään liian överiä - verisiä kädenjälkiä tai muuta. Riittävän synkkää, mutta kuitenkin sellaista että joku voisi tuolla oikeasti asuakin.


Arvelin että voisi olla ihan hyvä vilauttaa kokonaiskuvaa talosta. Ehkä tuo huoneiden nykyinen sijainti näin selkiintyy. Kalmankujalaiset eivät liiemmin piittaa järjestyksestä. :)