Kalmankuja

Vapaapäivä tänä aamuna alkoi mukavasti, sillä näkymä ikkunasta oli aivan ihanan talvinen ja huurteinen. Täällä läntisellä rannikolla luminen talvi on epätavallinen näky, joten pitihän tällainen näky ikuistaa. Olipa melkoinen rajaaminen, ettei rumat kerrostalolaatikot tulleet kuvaan. Onnekseni kuvaan sattui vielä pari vapaaehtoista malliakin. En ole uskaltaunut vielä ulos, vaikka postilaatikossa odottaakin uusi Aku Ankka. Keskiviikot ovat siitä syystä aina parhaita arkipäiviä. Nykyisiä Aku Ankkoja arvostellaan usein rankasti, mutta minusta niiden taika ei ole hävinnyt mihinkään. On edelleen kiva joka keskiviikko pitää se puolituntinen, kun lukaisee uuden akkarin läpi. Lisäksi tähän traditioon kuuluu tietysti voileivät ja kaakao, ainakin minulla. :P


Tarkoitus oli tänään ottaa parempilaatuisia kuvia Kalmankujasta pikkusiskolta lainaamallani järkkärillä, mutta ilmeisesti kohtalo sattui peliin ja pisti koko sisäänkäynnin portaikon säpäleiksi. Olin kiinnittämässä talon kattolevyä, kun se tipahti koko painollaan tuohon päälle. Seuraukset näkyvät kuvassa. Voin sanoa, että itku oli lähellä.




Kiitos todella paljon Auliinalle, jolta sain seuraavan tunnustuksen! Aina sellaisen saadessa tuntuu, että omalla blogin pitämisellä on jokin muukin merkitys kuin pitää vain päiväkirjaa itselleen. :)



p.s. Tähän loppuun on todettava, että on tää bloggeri vaan paljon parempi. Jo ihan senkin takia, että teksti tallentuu vähän väliä itsestään luonnokseksi. Erityisesti kissaperheessä se tulee tarpeeseen, sillä niin monet blogitekstit ovat turhaan hävinneet yhdessä henkäyksessä kissan tepastellessa arvaamatta näppäimistön läpi. :)