Ja näin katkesi pitkä hiljaisuus. Onpa ollut touhukas kevät kaikkiaan. Minijuttuja en ole ihan kauhean paljon ehtinyt väkrätä ja viime viikot olen enemmän puuhannut 1:1 parvekkeen kanssa. Kun vielä huomenna jaksaisin raahautua töihin, niin saan huilata kokonaisen viikon. Lähinnä puutarhajuttuja on tullut tehtyä myös minikoossa, ja niistä voisin kirjoittaa tulevalla viikolla.
Ihme kyllä kumpikaan linssilude ei päässyt parvekekuvaan, olivat sen verran uneliaita. :)
Tällä hetkellä jännittää myös aivan äärettömän paljon, sillä ihan näinä päivinä selviää pääsenkö loppuvuodeksi oikein oman alan töihin. Se olis kyllä hienoa se... toivotaan parasta.
Ai niin!
Lilith the undying-blogista minua muistettiin jo hyvän aikaa sitten tällä:
Kiitos siitä!
Tämä talvi on tuntunut paljon pidemmältä kuin normaalisti, ja on vaikea edes muistaa miltä maailma näyttää ilman lunta. Kevät ja kesä näyttää olevan niin kaukana tuolla jossain. Voi huokaus vaan. Vähäisiksi ovat jääneet askartelut, vaikka kovasti tekisikin mieli toteuttaa mielessä pyöriviä suunnitelmia. Noin 90% ajasta päätä särkee niin lujaa että kallo halkeaa. Ei voi tehdä muuta kuin ihan välttämättömimmän. Juuri nyt aika hyvä olo, joten uskallan vähän aikaa naputella tänne blogiinikin. :)
Ritarisalista ojennettiin tällainen tunnustus, ja olen siitä oikein iloinen.
Tämän aurinkoisen terveisen voisin laittaa eteenpäin Lupescun monenkirjavalle perheelle, joka ehdottomasti ansaitsee tunnustusta erilaisuudellaan ja kuuluu ykköspaikkoihini kun blogikierrokselle lähdetään. :)
Kasveissa käytin lähinnä kuivattuja kasvinosia viime kesältä ja multaa. Ruukut tein itse terracotta massasta. :) Alapuolella oleva kukka on kuitenkin muista poikkeava, tuollainen perinteinen maalarinteippi-rautalanka-kasvi.
