Yläkerta alkaa nyt hahmottua. Tein vain yhden ikkunan, mutta sain siihen kulumaan kaikki kuluneen viikon illat. En osannut päättää ruutujakoa, mallia tai sijaintia ja lisäksi halusin tehdä siitä avattavan. Tuossa se nyt kuitenkin on ja voin vihdoin siirtyä eteenpäin.

(talossa näköjään asutaan jo)

Pelkäsin, että yläkerrasta tulee kauhean pieni, mutta huonekaluja sinne soviteltuani totesin sen yllättävän tilavaksi. Sopivaa tapettia en ole toistaiseksi löytänyt, joten kattoakaan ei vielä kannata asennella paikalleen. Varmaan ne kattolevytkin on syytä tehdä valmiiksi ennen kiinnittämistä, mutta siinä on ihan kivaa puuhaa taas ensi viikoksi. 

Ulkovuorausta on jatkettu ja sisätöitä aloitettu. Laudoituksen väriä en ole vielä päättänyt, mutta luultavasti päädyn johonkin ruskean ja sinapinkeltaisen välimaastoon. Sokkelikin kaipaa jotakin pintaansa.

Seuraavaksi vuorossa on lattian laudoitusta ja listojen laittoa. Varmaankin sitten on aika miettiä millainen yläkerrasta tulee.

Muistanette postauksen, jossa kerroin purkaneeni Kalmankujan kuistin? Pyörittelin irronnutta osaa pitkän aikaa käsissäni, ennen kuin uskalsin ryhtyä toimeen. Mielessäni siinsi mielikuva kulahtaneesta ja synkästä pikkutalosta, joka makaa ikuisen syksyn puutarhassa. Ensitöikseni purin ikkunat. Tästä se alkaa muotoutua, tervetuloa Syyskujalle:

Tähän tulee vielä yläkerta, kunhan alakerta saa tapetin ja lattian pintaansa. En ole vielä ratkaissut sitä, teenkö yläkertaan varsinaista kulkuyhteyttä (portaita tai tikkaita), täytyy arvioida asiaa sitten kun suuret linjat on kohdillaan. Täytyy sanoa, että siitä on aikaa kun olen ollut jostakin näin innoissani. Tässä kohteessa pääsen toteuttamaan vapaammin puutarhahaaveitani.