Olen kaipaillut jo pitkään talooni kaukoputkea, joka seisoisi omilla jaloillaan. Päätin yrittää tehdä sellaisen itse ja tässä näkyy ensimmäinen kokeiluversio. Tarkoitus oli tehdä siitä vähän "kummallisen" mallinen, ei siis ihan suora, mutta se oli vaikeampaa kuin olin ajatellut. Lisäksi tavoitteena oli saada siihen antiikkinen ulkonäkö. Kuvat ovat huonoja, koska kamerani makro ei ihan riittänyt tähän tarkoitukseen ja tarkennus osuu lähinnä takana olevaan seinään ja väritkin ovat hieman vääristyneet. Ehkä näistä jotakin selvää silti saa...?





Putkesta näkee läpi ihan niinkuin kaukoputkista oikeastikin (tosin se ei sentään suurenna). Harmi etten onnistunut saamaan siitä kuvaa. Ehkä pitäisi lainata taas siskolta kameraa...

Omassa henk.koht. elämässäni tapahtuu pian muutoksia, sillä kutakuinkin kuukauden kuluttua minulla on edessä muutto toiseen asuntoon, kun onnekseni satuin löytämään budjettiini sopivan isomman asunnon. Asuinneliöt todella tuplaantuvat nykyisestä 30:sta 60:n, mutta asuinkustannukset eivät onneksi nouse ihan samalla tavalla, siedettävät 65 euroa. :) Olen niiiin kyllästynyt elämään ahtaasti, vaikka se kuinka halvemmaksi tulisikin. Vihdoin ja viimein minullakin on ihan erilliset keittiö, olohuone ja makuuhuone, eikä kaikkea ympätty samaan koppiin. Nyt hymyilyttää oikein leveästi. :)

Niin pääsi ikkuna-urakka vauhtiin ja kaikki on vihdoin valmiita. Jokainen ikkunaristikko on yksitellen pätkäisty ja sovitettu paikalleen. Eivät nämä miltään huikean hienoilta ja erikoisilta näytä, mutta ovatpa ainakin ikkunoissa ruudut, ihan kuten aikoinani tätä taloa aloittaessani haaveilin. Tämä tönönen on muuten pian kaksi vuotias, tosin edelleen erittäin keskeneräinen. En tiedä pitäisikö sen olla valmiimpi kuluneeseen aikaan suhteutettuna, tuntuu vaan että monet muut harrastajat ovat paljon aikaansaavampia. :)

Niin joo, kaareva ikkuna on edelleen tekaistu kalvoväri-ristikoilla, jos se ei tuosta kuvasta ilmene? Muutenkin sitä katseltuani totesin, että paremminkin sen voisi tehdä. Ehkä on vain ostettava sitä balsaa. Kesälomalla kun on tarkoitus taas kipaista Helsingin päässä, niin luonnollisesti askarteluhärpäkettä on rahdattava mukaansa niin paljon kuin matkakassa antaa myöden.



Sisäpuolelta ikkunat näyttävät tässä kuvassa ainakin aika... ööö... epämääräisiltä? Voin kuitenkin vakuuttaa, että ei ne noin kamalat ole. Kieltämättä olisi kiva, jos viitsisi askarrella ristikot myös sisälle, mutta sitä tuskin tulee tapahtumaan ihan pian.

Kovin ovat synkät ikkunat uutenakin, mutta Kalmankujalaisille nämä kelpaavat oikein hyvin. Valmistaja ei anna minkäänlaista takuuta siitä, kestääkö nämä 20 vai 40 vuotta, tai edes viikkoa, mutta Kalmankujan tyyliin ainakin sopivat. Pikkuisen kiiltoa pitää saada pois, mutta muuten ovat ok. Tosin toistaiseksi valmiina ovat vain tässä nähtävät kaksi ikkunaa, joten yläkerrassa mennään vielä melko vilpoisissa tunnelmissa tovi.



Talossa oli jonkinlaiset ikkunat etupuolella ennen tätäkin, mutta en pitänyt alkuunkaan kalvoväreillä tehdyistä ikkunaruuduista. Vähän olivat säälittävän, ja ennenkaikkea muovisen näköiset. Tarkoitus olisi puuhailla kaikkiin seitsemään normi-ikkunaan tällaiset, ja hienoa olisi keksiä myös keino tehdä siihen yhteen keskellä olevaan kaarevaankin ikkunaan oikeat (koristeellisemmat) pokat. Kenties pahvista? Mielessä kävi myös softis-levy, sitä olisi ainakin helppo työstää jos jonkinlaisiin kuvioihin. Balsasta saisi toki myös, mutta sitä ei käytettävissä ja se maksaakin jo jonkin verran + harmittaisi jos se menisikin pilalle. Haluan edelleenkin pitää tämän harrastuksen kustannukset minimissä. Niin tai näin, oli taas pitkästä aikaa kiva palata näiden askarteluiden pariin. Kesäloma (koulusta) alkoi tosiaan vajaa viikko sitten ja vasta nyt alkaa mieli rauhoittua ja uskoa, etten ole unohtanut mitään oleellista, voisi siis jo rentoutua. Meikäläisen työ ei onneksi vaadi juurikaan keskittynyttä aivotyöskentelyä, sitä on tehnyt jo tarpeeksi kauan, ettei enää tarvitse. :) Mutta silti, tulispa jo se loma-loma!

Piti jatkaa sitä toisen ei-niin-synkän talon rakentamista, mutta nyt on vaihteeksi sellainen olo, ettei siitä tule mitään. Synkistely tuntuu niin paljon kotoisammalta, joten kuulumisia kuullaan luultavasti vain Kalmankujan edistymisestä tässä tulevien viikkojen aikana. Vierastan jotenkin valkoista maalia, vaaleanpunaisia kukkakuvioita ja söpöjä brodyyrejä ja pitsejä omissa jutuissani. Vaihtelun vuoksi halusin kokeilla jotakin vähän herttaisempaa nukkis-tyyliä, mutta kokonaan en sellaiseen voisi siirtyä. Nounou... :)