Huhtikuu tais näemmä mennä jo menojaan... tuskin huomasinkaan sen olleen täällä. Askartelin vain muutamia juttuja, enkä syystä tai toisesta tullut laittaneeksi mitään tänne. Voi harmi, minä kun halusin laittaa tänne joka kuukausi edes yhden postauksen! Nyt sivupalkkiin tulee ikävä lovi maaliskuun ja toukokuun väliin, byääh. Olen ollut niin kuoleman väsynyt, että välillä on pitänyt nipistää itseään että tietää olevansa elossa. Mielessä risteilee juuri nyt paljon asioita ja suunnitelmia, jotka ulottuvat ensi vuodelle saakka ja pidemmällekin. Alkaa olla aika päättää elämälle jokin lopullinen suunta, sillä tunnen olevani nyt siinä pisteessä, että jahkailu on ohi, mutta ei siitä nyt sen enempää. Esittelenpä sen sijaan tässä näitä aikaansaannoksiani!


Tekeillä on tällä hetkellä toinen projekti Kalmankuja-talon lisäksi. Sitä varten tein tämmöisen hellan kaikesta aineksesta mitä löytyi. Väri on aiempaa vaaleampi, ja paljastettakoon sen verran, että tuleva talokin tulee olemaan kaikkea muuta kuin synkkä.

Lisäksi tarvittiin keittiöön pesuallas, joten kasasin sellaisen ja jälleen siitä mitä sattui löytymään. Yksi jalka jäi vinksottamaan liikaa sivulle, joten se pitää vielä korjata.

Tästä hanasysteemistä tuli yllättävän kiva. Valmiita hanoja ei ollut, joten piti kehitellä sellainen itse.

Lopuksi kuva tekemästäni uudesta sängystä. Malli ei ole mitenkään erikoinen, mutta ihan kiva ja täysin tarkoituksenmukainen tulevaan projektiin. Nupit pitäisi tosin vielä värittää kultamaalilla ja lakata koko komeus, niin saattaisi näyttää etäisesti messinkisängyltä. :)

Meinasin jo unohtaa - poissaollessani Wednesday oli jättänyt haasteen:
"Haaste ei käsittele faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."
...ja kaikki tietysti kirjoittaa 10 juttua.

Tämä on siitä vähän hankala, että en oikeasti välttämättä halua tulla tunnistetuksi, mutta kokeillaan...
1. Olen t-paita ja farkut-tyyppiä, ja suosin pukeutumisessani mustaa + hiukkasen violettia ja punaista väriä.
2. En omista yhtään hametta tai mekkoa.
3. Minulla on ruskeat silmät ja tumma pitkä tukka, joka joko keikkuu iloisesti poninhännällä tai on sidottu monimutkaiselle nutturalle.
4. Käytän meikkiä vain vähäsen, enkä ihan aina sitäkään.
5. En katso juuri koskaan ihmisiä suoraan silmiin. Se johtuu toisesta silmästäni jolla en näe, ja joka välillä karsastaa ilman että huomaan sitä itsekään. Käytännössä olen yksisilmäinen!
6. En pidä korkokengistä, mutta sen sijaan tennareita rakastan. :)
7. En yleensä pidä shoppailusta, ellei mennä askartelu- tai taidetarvikeliikkeeseen. Kirjakaupat, kirpputorit, levykaupat ja puutarhamyymälät käy myös, niissä ei pitkästy.
8. Yleisesti ottaen viihdyn vapaa-ajalla parhaiten kotona omissa oloissani, minua ei näy siis iltariennoissakaan tai kaupungin yöelämässä.
9. Silloin tällöin teen kävelyretkiä vanhoissa puutalokortteleissa ja mietin millaisia ihmisiä niissä asuu.
10. Minusta on hauska tarkastella ihmisiä, etenkin jos he eivät tiedä olevansa tarkkailun kohteena.

Siinä niitä, aika hankala loppuviimeksi on keksiä mitään "tuntomerkkejä"... näillä merkeillä sitä tunnistamisen pelkoa tuskin on olemassa ja hyvä niin. Kaikesta päätellen olen kyllä aika tylsä tapaus. :) Palataan!

Katselin aikani Kalmankujalaisten kalustusta ja totesin että jotakin oleellista puuttuu. Se samettinen, tummanpunainen ja upottava laiskanlinna nimittäin! Puolitoista litraa pepsi maxia ja yhden elokuvan verran meni aikaa, että sain valmiiksi tämän:

Pohjana taas kerran jokamiehen edullinen materiaali: pahvi. Tyhjistä elintarvikepakkauksista on moneen menoon ja tämä on varmaankin kierrätystä parhaimmillaan. Nyt täytyy kyllä huomauttaa, että kuva ei tee oikeutta tälle teokselle, nuo käsinojat onnistui mielestäni odottamattoman hyvin ollaakseen pahvia... :) Kamerasta loppui juuri parahiksi akku, ja halusin ehdottomasti tehdä tämän postauksen nyt ja heti, joten kuva oli valikoitava niistä muutamasta mitä ehdin ottaa. Laitan paremman tuonnempana...

Suurten linjausten sijaan olen viime aikoina keskittynyt elämän pieniin asioihin - kirjojen ja taulujen tekemiseen. Nukkekoti-koossa tietenkin. 1:1 kokoisia kirjojakin olen toki joskus tehnyt ihan omin kätösin kaksi kappaletta, alusta loppuun. Se oli kivaa se, täytyy laittaa kuva joskus niistä. :) Nyt kuitenkin esittelen nämä pienemmät tekeleet.


Kutakuinkin kaikissa tavaroissa on käytetty pahvia. Kehyksien reunoissa on hieman koristenauhaa ja kirjojen sivut teellä värjättyä paperia, kaikki kirjat luettavaa mallia. Taulujen ja kirjan kuvat leikattu erinäisistä mainoslehtisistä, mitä on postiluukun kautta kotiin kulkeutunut. Tuo "monaliisa" on jo aika löytö, heh. :)

Kannet maalasin akryylein ja koristuksia piirtelin kultatussilla. Yritin tehdä niistä sopivasti vanhan ja kuluneen näköisiä, ja näihin olen ihan tyytyväinen. Harjoituksia saa tosin vielä jatkaa hyvän aikaa, sillä Kalmankujalaisten kirjasto on vieläkin suhteellisen köyhä, vasta reilu parisenkymmentä teosta.

Olen mielessäni ajatellut, että Kalmankujalaiset ovat erityisen kiinnostuneita kasveista ja niiden käyttötarkoituksista ja ovat eräänlaisia tieteenharrastajia. Tätä varten tein avoinna olevan kirjan ja papereita, joista ilmenisi tämänkaltaiset kiinnostuksenkohteet. Muutenkin tuntui aiheelliselta, että jokusen kirjan pitää olla myös auki, kuin jääneet pöydälle lojumaan kun lukeminen on keskeytynyt. En tiedä mistä tuo toinen suurempi kirja sitten kertoisi, lehdessä vain sattui olemaan sopivankokoisia pikkutaidekuvia ja halusin jollain lailla hyödyntää niitä. Aika hyviä ovat suttaamaan tämän nukkekodin asukkaat, sen verran on noita roisketahroja kirjoissa.

Tässä vielä isomman avoimen kirjan kannet, punaista nahkaa... tai sitten akryyliväriä.
Tällainen pikapäivitys tällä kertaa. Palaillaan. :)