26. heinäkuuta 2010

Viime viikonloppu vierähti vikkelästi yläkerran parissa, tai pikemminkin tornin. Päätin kasvattaa tornia tavallaan eteenpäin, jolloin saan kolmannelle kerrokselle lisää huonekorkeutta ja tilaa. Tuumailin tätä pitkään, sillä en olisi millään viitsinyt repiä taas vanhoja osia irti hampaat irvessä, kynsien huutaessa armoa, koska juuri milloinkaan en inspiraation iskiessä malta etsiä sopivampia työkaluja. Kyllä tää tästä irtoo...

Kuvailin rakentumisen vaiheita ja tässä on homma aika alkutekijöissäään.
Tuo uusi seinänpätkä on mäntylistaa, jota olen liimannut yhteen vierekkäin levyksi.




Tässä kohtaa molemmat seinät ovat jo pystyssä. Iloisen oranssin värinen seinä on pinnan alta varsinainen palapeli. Suunnilleen kaikki vähänkin sopivan paksuiset levynpalat löytyvät siitä yhteen liimattuina. Heh... varsinainen ekotalo siis.



Ulkoapäinkin ehdin laudoittaa seinää osittain, sävytys vielä puuttuu.


Olen vähän epävarma tuon sisäseinän värin suhteen. Kaikesta hiomisesta ja sotkemisesta huolimatta se saattaa kuitenkin olla hiukan liian iloinen muuhun taloon nähden? Tässä kohtaa kuulisin mielelläni muiden näkemyksiä, hihkaiskaa ihmeessä kommenttilootaan. Erityisesti siinä tapauksessa jos tuo on aivan kauhea. :D
Toisaalta lopputulos voi olla toisenlainen, koska seinille on tarkoitus laittaa hyllyjä kirjoineen ja tavaroineen. Huoneen yksityiskohdista ei välttämättä saa selvää, jos kaikki pinnat ovat tummia.


Katolle suunnittelin kattoikkunaa, ja se on jonkin verran vielä kesken. En vain osaa päättää kummalle puolelle kattoa sen laittaisi.


Ikkunan raamit ovat tässä. Pienet osat ovat balsasta ja suuremmat raamit mäntylistaa. Tähän tarkoitukseen balsa on aivan vertaansa vailla, vaikka mitään upeita muotoikkunoita en kyllä saisi siitä tehtyä. En kestänyt odottaa liiman kuivumista, joten huijasin hiukan ja niittasin rimat yhteen, hah!


10. heinäkuuta 2010

On niin lämmin ettei ole millään malttanut olla sisällä, vaan olen nautiskellut lämpimästä tuulesta ja kesästä ensimmäistä kesää omalla parvekkeella. Istutin kevään aikana ehkä noin 50 auringonkukan tainta isoon puulaatikkoon (joka ei nyt näissä kuvissa näy) ja kasvu lähtikin hyvin käyntiin. Nyt siellä on jäljellä kuitenkin enää kaksi. Tämä on jo melkein surkuhupaisaa, sillä yksi musta nelijalkainen hattarapää on mitä ilmeisimmin päätellyt, että valtava laatikko täynnä multaa = hiekkalaatikko. Siellä on kiva kaivella kuoppia myös ihan muuten vaan. Ainakin sillä aikaa kun se Tiina on töissä. Ei tiedä pitäisikö itkea vai nauraa kun kerta toisensa jälkeen kotiin tullessa vastaan tepastelee multainen kissa. Kunpa nyt saisi edes ne kaksi auringonkukkaa kukkimaan vielä tänä kesänä. On ne sentään jo metrin mittaisia ja varmasti varsin sitkeitä yksilöitä. Niistä en raaskinut laittaa tänne kuvaa, koska niissä ei ole oikeasti mitään nähtävää. 50 auringonkukassa kyllä olisi ollut.




Silmäteräni - mustasilmäsusanna, on tämän kesän parhaiten menestynyt kasvi. Kiipeilyteline loppui kesken jo aikaa sitten. Siihen en osannut varautua ollenkaan, että se voi kasvattaa lonkeroitaan niinkin pitkäksi. Taitaa olla varma valinta ensi kesällekin.